Vaaralliset vapaaehtoisturistit

Kartalla

Länsimaiset vapaaehtoisturistit saattavat tietämättään omalla toiminnallaan tukea ihmiskauppaa Nepalissa.

Tasan kaksi vuotta sitten maa tärisi Nepalissa pahemmin kuin koskaan 80 vuoteen. Voimakkuudeltaan 7.8 magnitudin maanjäristyksessä kuoli 8 900 ihmistä ja sadat tuhannet jäivät kodittomiksi.

Kuin onni onnettomuudessa, maanjäristyksen jäljiltä vain noin 150 lasta jäi orvoksi. Orpokotien oville on kuitenkin tuotu viimeisen vuoden aikana yhä enemmän lapsia. Tämä ei johdu orpolasten määrän lisääntymisestä vaan ihmiskaupasta.

Maanjäristyksen jälkeen Nepal on nimittäin ollut aiempaa sekavammassa tilassa, jota ihmiskaupan muodossa toteutettavalla rikollisuudella itseään elättävät tahot ovat käyttäneet hyväkseen. Ihmiskauppiaat kiertelevät kylissä esiintyen hyväntekijöinä ja uskottelevat vanhemmille vievänsä lapset kaupunkiin paremman elämän äärelle ja kouluun sisäoppilaitoksiin.

-Oikeasti lapset viedään orpokoteihin houkuttelemaan länsimaisten turistien rahoja tai heidät myydään eteenpäin pakkotyöhön ja opetetaan kerjäämään, kertoo UNICEFin kumppanijärjestön Next Generation Nepalin maajohtaja Martin Punaks.

Lapsia palautetaan orpokodeista kotiin

Nepalin hallitus on pyrkinyt suitsimaan ihmiskauppaa kieltämällä lapsia ylittämästä maan läänin rajoja ilman vanhempiaan. Silti rajojen yli kuljetetaan jatkuvasti lapsia, jotka päätyvät kauas perheistään epämääräisiin oloihin.

Martin Punaks on ilmiöstä syystäkin huolissaan.

-Maanjäristyksen jälkeinen sekasorto teki lapsista entistä haavoittuvaisempia erilaiselle hyväksikäytölle.

Next Generation Nepal on yhdessä Nepalin hallituksen ja paikallisten sosiaalityöntekijöiden kanssa onnistunut jäljittämään orpokodeista yli 500 oikeasti perheellistä lasta ja palauttamaan heistä 160 kotiin.

Punaks huomauttaa, että vaikka lapsi olisi oikeasti menettänyt molemmat vanhempansa, orpokoti ei yleensä koskaan ole hänelle parempi vaihtoehto kuin asuminen esimerkiksi sukulaisten luona.

Vapaaehtoisturismista kasvanut iso bisnes

Maailmanlaajuisen mediahuomion saanut maanjäristys laukaisi yksittäisissä ihmisissä auttamishalun. Monia houkuttaa nimenomaan ajatus orpolasten auttamisesta.

-Orpoudessa on jotakin sellaista, joka vetoaa meihin länsimaisiin ihmisiin, ja valitettavasti tätä hyväntahtoisuutta käytetään hyväksi esimerkiksi Nepalissa, Punaks sanoo.

Vapaaehtoiseksi mielivä joutuu yleensä maksamaan työskentelystään orpokodissa tai häntä painostetaan lahjoittamaan rahaa. Tällöin syntyy tilanne, jossa lapset ovat olemassa enemmän orpokotia varten kuin orpokoti lapsia varten.

Vapaaehtoisturismista on kasvanut Nepalissa – kuten monissa muissakin kehitysmaissa – valtava bisnes.

-Vapaaehtoiset työntekijät tekevät omalla toiminnallaan orpokotien toiminnan kannattavaksi ja luovat ihmiskaupalle markkinat, Punaks sanoo.

Hänen mukaansa paikan päälle auttamaan mielivän ihmisen kannattaa orpolapsia ennemmin etsiä järjestö, jota auttaa omalla osaamisellaan. Kaikkien ei kannata lähteä työskentelemään suoraan lasten tai muiden avun kohteiden kanssa.

Lasten kiintymyssuhde häiriintyy

Punaks korostaa, että nepalilaiselle lapselle paras hoitaja on nepalilainen hoitaja, joka on sitoutunut olemaan paikalla pitkäaikaisesti.

- Kahden viikon työskentely orpokodissa voi olla länsimaiselle turistille kiva kokemus, mutta lapsille jatkuva kiintymyssuhteen luominen ja katkeaminen yhä uusien ihmisten kanssa on tutkitusti traumaattinen kokemus, joka voi kantaa aikuisuuteen asti.

-Parhaimmillaan vapaaehtoistyö madaltaa kulttuurien välisiä rajoja ja opettaa molemmille osapuolille uusia asioita, kun sitä tehdään eettisesti, Punaks jatkaa.

Katastrofin herättämä auttamishalu on positiivinen ilmiö, kunhan se kohdentuu oikein.  

-Täytyy muistaa, että lapsia auttava työ edellyttää paikallisen kulttuurin tuntemista ja lapsityön osaamista. Suomessakin lastenhoidosta- ja suojelusta vastaa siihen erikoistunut ammattikunta. Sama pätee, kun mennään vieraaseen maahan ja kulttuuriin, Suomen UNICEFin ohjelma- ja vaikuttamistyön johtaja Inka Hetemäki sanoo.

Kaikkein tehokkain tapa auttaa on lahjoittaa varoja kehitysyhteistyötä ammattitaitoisesti tekeville järjestöille ja sitä kautta niiden paikallisille ammattilaisille, Hetemäki jatkaa.

-Tämä tukee myös paikallista työllisyyttä – ja sehän on myös hyvän tekemistä.

 

Elisa Rimaila

Kirjoittaja Elisa Rimaila on vapaa toimittaja, joka tutustui UNICEFin työhön Nepalissa.