Suomen opettajat muuttavat maailmaa

Näkökulma

UNICEF-kävelystä on tullut suomalaisille koululaisille iloinen tapa oppia lapsen oikeuksista ja globaaleista haasteista. Köyhissä maissa sen vaikutukset voivat mullistaa lapsen elämän, kirjoittaa koulutoiminnan suunnittelija Annika Junnonaho.

Vierailin viime vuoden keväänä eteläisessä Afrikassa sijaitsevassa Malawissa, missä tuotimme suomalaisille kouluille ihmisoikeus- ja globaalikasvatusmateriaalia. Tutustuimme tuolloin 12-vuotiaaseen Halima Kambanjeen, joka oli päässyt UNICEFin tuella jatkamaan keskeytynyttä koulunkäyntiään.

Haliman opinahjossa, Chingwenyan alakoulussa oli vielä toistaiseksi pulaa lähes kaikesta.

Haliman into oppia sen sijaan oli käsinkosketeltava. Hän halusi kirjoittaa minulta kuulemiaan uusia englanninkielisiä sanoja liitutaululle. En voinut olla huomaamatta sitä iloa ja ylpeyttä, joka uuden oppimisesta syntyi: ”Katso, nyt minä osaan.”

Halima Kambanjen (vasemmalla) lempiaine on englanti. Koulussa ja läksyjen teossa seurana on paras ystävä Nema Saidi. © UNICEF/Malawi 2018/Suihkonen

Valtavaa edistystä
lasten kouluun pääsyssä

Haliman tapaaminen muistutti minua siitä, miten koulunkäynti voi muuttaa lapsen elämän. Lasten kouluun pääsyssä onkin tapahtunut valtavaa edistystä viimeisten vuosikymmenten aikana.

Vuonna 1989 noin 30 prosenttia maailman lapsista ei päässyt kouluun. Vuonna 2017 koulun ulkopuolella olevien lasten osuus oli pudonnut 18 prosenttiin. Tämä tarkoittaa, että koulun ulkopuolella olevien lasten määrä on viimeisen 30 vuoden aikana vähentynyt 103 miljoonalla.

Jotta koulunkäynti on mielekästä, koulussa on voitava oppia.

Suomen kouluissa oppimistulokset ovat maailman parhaita. Ne eivät synny itsestään – niiden takana ovat maailman parhaat opettajat.

Osaavat opettajat ja toimivat oppimisolosuhteet ovat avainasemassa myös globaalissa kestävässä kehityksessä.

17 miljoonaa euroa Aasian
ja Afrikan maiden lapsille

Tänä lukuvuonna UNICEF-kävely täyttää pyöreitä - elokuussa käynnistyi kaikkien aikojen kahdeskymmenes UNICEF-kävelykampanja Suomessa.

Tapahtumaan osallistuu vuosittain joka kolmas suomalainen peruskoululainen. Monille kouluille kävelytapahtumasta on tullut jo perinne. Samaan aikaan kävelyperheeseen liittyy aina vain uusia kouluja. Opettajat ovat löytäneet UNICEF-kävelystä konkreettisen työkalun OPS:n mukaiseen ihmisoikeus- ja globaalikasvatukseen.

UNICEF-kävelyn vaikutukset ulottuvat kuitenkin myös oman koulun ulkopuolelle.

Kahdenkymmenen vuoden aikana Suomen koulut ovat keränneet yhteensä huikeat 17 miljoonaa euroa. Näillä varoilla on saatu aikaan pysyviä muutoksia lapsille Aasian ja Afrikan maissa.

UNICEFin pitkäjänteisen kehitystyön tuloksena esimerkiksi Malawissa saatiin viime vuonna valtakunnallisesti käyttöön uudistettu opettajien koulutusohjelma.

Uusi ohjelma antaa opettajaopiskelijoiden työhön paremmat eväät. Opiskelijoita esimerkiksi koulutetaan lapsiystävällisistä kasvatusmenetelmistä, joita soveltaessaan he tukevat oppilaiden turvallista ja kannustavaa oppimista.

Yhdessä emme rakenna vain kouluja vaan kokonaan uusia koulutusjärjestelmiä. Muutosten positiiviset vaikutukset lapsiin kertautuvat vuosi vuodelta.

Tästä kiitos kuuluu ihan jokaiselle UNICEF-kävelyä järjestäneelle opettajalle.

Mahdollisuus laadukkaaseen
oppimiseen ei saa olla arpapeliä

Urakka ei kuitenkaan ole valmis. Malawissa vietetyn viikon jälkeen mietin, millainen maailma olisi, jos jokaisella lapsella olisi kouluarjessaan ympärillä ammattitaitoisia ja kannustavia aikuisia. Jos jokainen lapsi saisi käydä koulua, jossa on hyvä olla ja oppia.

Marraskuussa YK:n lapsen oikeuksien sopimus täyttää 30 vuotta. UNICEFin työ, kuten myös UNICEF-kävelyn tarkoitus, perustuvat lapsen oikeuksien sopimukseen.

Mahdollisuus turvalliseen koulunkäyntiin ja laadukkaaseen oppimiseen ei saa olla arpapeliä. Se on jokaisen lapsen oikeus.

Jatketaan yhdessä lapsen oikeuksien puolustamista, askel kerrallaan. Se voi mullistaa lapsen elämän.

***

Julkaistu: 16.9.2019 

Pääkuva: Helsinkiläisen Kalasataman peruskoulun oppilaita ottamassa osaa UNICEF-kävelyyn vuonna 2018. © UNICEF/Suomi 2018/Petri Mulari

Annika Junnonaho

Kirjoittaja työskentelee koulutoiminnan suunnittelijana Suomen UNICEFilla.