Suomalaislääkäri on auttanut tuhansia lapsia

Kartalla

Neljän vuosikymmenen ajan lastenlääkäri Pirkko Heinonen on paiskinut töitä maailman kriisipesäkkeissä lasten terveyden edistämiseksi.

Levottomaan Etiopiaan kaivattiin vuonna 1974 terveydenhuollon ammattilaisia. Keisarivalta kaatui. Kansalle ei riittänyt ruokaa. Samana kesänä Pirkko Heinonen sai tulevaisuutensa kannalta merkittävän puhelun Suomen Lähetysseurasta.

Työ Etiopiassa alkoi nälänhädän ja vallankumouksen keskellä. Pari vuotta aiemmin lääkäriksi valmistunut Heinonen oli kokematon eikä osannut pelätä.

1980-luvun puolivälissä Heinonen ajatteli asettuvansa hetkeksi Suomeen. Toisin kävi. YK:n lastenjärjestö UNICEF nimittäin tarvitsi uusia työntekijöitä.

Naantalista Nairobiin

Kenian pääkaupungissa Nairobissa ilma höyryää. On huhtikuu 2016, ja sadekausi on juuri alkanut. Heinonen, UNICEFin Kenian maatoimiston johtaja, kiirehtii hotellin aulaan kirkkaankeltaisessa t-paidassa suoraan valtakunnallisen polio-kampanjan tapahtumasta.

Todellisuudessa naantalilaislähtöinen lääkäri tuli eläkeikään vuonna 2007, mutta hänen osaamistaan on edelleen tarvittu lastenjärjestön riveissä. Monet työpäivät venyvät 12-tuntisiksi. Työtä ja vapaa-aikaa ei voi erottaa, koska tavoitettavissa pitää olla vuorokauden jokaisena tuntina.

Heinosen muisti ei herpaannu hetkeksikään, kun hän luettelee lukuisia entisiä työmaitaan Somaliasta Pakistaniin. Uran alkuvuosina hän työskenteli kentällä, jossa asumuksena toimi usein savimaja ja wc:n virkaa toimitti kuoppa pihan perällä. Sittemmin Heinosen työnkuva on vaihtunut toimistossa puurtamiseksi. Sitkeys, huumorintaju, uteliaisuus ja halu ratkaista ongelmia ovat olleet uran valttikortit.

 – Antoisinta on ollut nähdä todella vakavasti sairaiden lasten parantuvan, ja aiemmin apaattisten lasten potkivan seuraavalla tapaamiskerralla palloa, Heinonen toteaa.

Levottomuuksia ja vaaratilanteita

Lastenlääkäri on nähnyt myös palkitsevan työnsä kääntöpuolen. Väkivallan uhka, piiritys- ja ammuskelutilanteet eivät ole vieraita.

– En pysty niitä kertoja laskemaan. Esimerkiksi kerran saimme tuijottaa pyssyn piippuja, kun asemiehet pysäyttivät meidät Mogadishun lentokentältä lähtiessä. Onneksi paikallinen työntekijä sai puhuttua meidät tilanteesta pois, Heinonen muistelee.

 – Neljäntenä peräkkäisenä työvuotenani Somaliassa aloin ajatella, olisiko mahdollista työskennellä jossakin muualla jonkin aikaa. Lähdin sitten Myanmariin.

Kun Yhdysvaltain joukot saivat terroristijohtaja Osama Bin Ladenin kiinni keväällä 2011 Pakistanin Abbottabadissa, Heinonen pyöritti Pakistanin maatoimistoa alle parin sadan kilometrin päässä Peshawarissa.

Itsensä puolesta Heinonen ei ole koskaan pelännyt niin paljon kuin kollegojensa. Työtovereiden lähettäminen levottomille alueille on ollut huomattavasti vaikeampaa kuin matkaan lähteminen itse.

Terveydenhoitoa teknologiasta

Aloittaessaan työt nuorena lääkärinä Etiopiassa Heinonen joutui toisinaan ristiriitaisiin tilanteisiin. Hän tiesi, millaisilla välineillä ja lääkkeillä olisi voinut auttaa lapsia, mutta oikeita tarvikkeita ei ollut käytettävissä. Toisinaan hän yllättyi, kuinka vähäisin tarvikkein apua saattoi antaa.

Kenia on yksi Afrikan nopeimmin kasvavista talouksista, ja viime vuosina maassa on todistettu mobiiliteknologian nousukautta. Yksi merkittävimmistä sovelluksista on Toto Health -palvelu, joka lähettää tuleville äideille personoituja muistutuksia ja ohjeita raskauden eri vaiheissa.

Myös kännykkämaksusovellus M-Pesa on yleisessä käytössä. Sen avulla voi lähettää rahaa esimerkiksi maaseudulla asuvalle äidille, joka tarvitsee rahaa lapsen klinikalle vientiä varten.

 – Sovellukset ovat hengenpelastajia. Vuonna 2007 presidentinvaalien aikaan tämä maa oli kaaoksessa. Uskon, että ihmiset ymmärsivät tuolloin M-Pesan kaltaisten sovellusten arvon.

Kehittyvien maiden lapsiterveydenhuollossa Heinonen peräänkuuluttaa tietoisuuden lisäämistä ja kunnollisten peruspalveluiden järjestämistä. Aina ei tarvita huippuhienoa teho-osastoa.

 – Tärkeintä on, että äidit tietävät, koska sairaan lapsen kanssa on hakeuduttava hoitoon.

Takaisin kotiin

Suomessa käytävää pakolaiskeskustelua Heinonen on seurannut yllättyneenä ja surullisena.

 – Erityisesti meidän pitää muistaa vastuumme kaikkein heikoimmista, eli lapsista, joilla jokaisella on oikeus terveyteen, kehitykseen, suojeluun ja koulutukseen.

Työvuosiensa aikana Heinonen on vaikuttunut ihmisten valtavasta hyväsydämisyydestä ja avunannosta. Hän kertoo tavanneensa Afrikassa lukuisia isoäitejä ja tätejä, jotka huolehtivat lastensa ja sisariensa jälkeläisistä, kun vanhemmat ovat kuolleet aidsiin. Kerran hän kohtasi maaseudulla asuvan perheen, johon kuului 80-vuotias sokea mies ja hänen kaksi seitsemänkymppistä vaimoaan.

– Heidän seitsemästä lapsestaan vain yksi oli elossa. Perheellä oli huollettavanaan 24 alaikäistä lastenlasta.

Lokakuun puolivälissä 69-vuotias Heinonen vastaa puhelimeensa Suomessa. Hän on palannut kotimaahan kesäkuussa. Kenian maatoimistoa luotsaavat nyt toiset kädet. Onko tuhansia lapsia auttanut lastenlääkäri nyt malttanut jäädä ansaitulle eläkkeelle työstä, josta on vuosien varrella muodostunut elämäntapa?

– Toistaiseksi vietän eläkepäiviä Suomessa, Heinonen sanoo.

– Mutta olen käytettävissä jos tieto-taitoani tarvitaan.

 

***

 

Vieraskirjoittaja

Teksti: Sanni Mattila Kuva: Usva Torkki. Juttu on julkaistu pidempänä versiona Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen Utain-verkkolehdessä toukokuussa.