Perheet hajalle – näinkö suojelemme lapsen oikeuksia?

Näkökulma

Perheenyhdistämispäätöksistä on tulossa Suomelle lapsen oikeuksien sopimuksen koetinkivi.

Suomessa keskustellaan nyt yhdestä irakilaisesta perheestä. Perheen isällä on Suomessa turvapaikka ja pysyvä oleskelulupa, perheen äitiä ja toista lasta ollaan karkottamassa takaisin Irakiin.

Yksittäistapaus tämä tuskin on, kaikki tapaukset eivät vain nouse julkisuuteen. Toisaalta, kun päätökset saavat kasvot, ymmärretään, että ei ole kyse vain pykälistä ja tapauksista, vaan ihmisistä: isistä, äideistä, lapsista ja heidän perhe-elämästään.

Moni syyttävä sormi osoittaa nyt viranomaisiin. Ehkäpä kohtuuttomasti. Viranomaiset tekevät päätöksiä olemassa olevan kansallisen lainsäädännön perusteella. Lakien taustalla on vahva poliittinen tahto, ja hallituksemme keskustelee parhaillaan jopa lakimuutoksesta perheenyhdistämiskäytäntöjen kiristämiseksi edelleen.

Kansallisen lainsäädännön tulee olla linjassa hyväksymiemme ihmisoikeussopimusten kanssa. Näin onkin pääosin. Silti kansallinen lainsäädäntömme ei sisällöllisesti täysin vastaa kansainvälisiä sopimuksia. Viranomaisten tuleekin lukea myös ihmisoikeussopimuksia päätöksiä tehdessä ja muistaa, että kansalliset lait eivät saa heikentää kansainvälisten sopimusten velvoitteita.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus on perhe-elämän osalta hyvin selvä. Se velvoittaa takaamaan, ettei lasta eroteta vanhemmistaan, jollei vanhempien kanssa elämisen koeta olevan lapsen edun vastaista. Lapsen edun harkinnan tulee olla ensisijaista. Sopimus velvoittaa myös jokaisen lapsen yhdenvertaiseen kohteluun, ilman minkäänlaista, esimerkiksi lapsen tai hänen vanhempiensa varallisuuteen perustuvaa erottelua. Onko lapsen oikeuksien sopimus jäänyt lainsäätäjiltä, päättäjiltä ja virkamiehiltä lukematta?

Suomi on monella tapaa pyrkinyt olemaan lapsen oikeuksien mallimaa. Suomella on ollut tahtotila noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita, ja maamme on kuuluvasti pitänyt myös lapsen oikeuksien sopimusta ohjenuoranaan. Kun päätös vaikuttaa lapsen oikeuteen elää vanhempiensa kanssa, sopimuksen seuraamisen ei pitäisi olla vaikeaa kuin nuorallakävely. Sopimuksen viesti on tältä osin aukoton.

Nyt päätöksentekijät kävelevät nuoralla silmät sidottuina.

***

Useat järjestöt julkaisivat viime viikolla yhteisen lausuman, jossa vaadittiin, että Suomen on turvattava lapsille oikeus perhe-elämään YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti.

***

Piirros: Archipictor / Ossi Hiekkala

Inka Hetemäki

Kirjoittaja on Suomen UNICEFin ohjelma- ja vaikuttamistyön johtaja.