Lapset, jotka eivät tienneet nimiään

Näkökulma

70 vuotta sitten joukko sodasta traumatisoituneita lapsia evakuoitiin Karjalasta. Osa ei tiennyt edes omia nimiään, selviää Suomen Huollon arkiston dokumenteista. UNICEF auttoi lapsia.

Olen saapunut Kansallisarkistoon Jyväskylään tekemään taustatutkimusta siitä, miten Suomea autettiin sotien jälkeen. Arkistossa on hyllymetreittäin Suomen Huollon dokumentteja. Suomen Huolto oli jatkosodan ja sitä seuranneiden pulavuosien aikana toiminut, vapaaehtoista kansalaisten huoltoa tehneiden järjestöjen keskuselin, jonka tarkoituksena oli taata avustustyön tasapuolisuus ja tarkoituksenmukaisuus.

Sota ajoi köyhän Suomen entistä ahtaammalle. Pulaa oli kaikesta: ruuasta, vaatteista, kengistä ja lääkkeistä. Lapsikuolleisuus oli korkea ja taudit levisivät ahtaissa asuinoloissa kulovalkean lailla.

Tuolloin Suomi oli ainoa Pohjoismaa, jossa ruokaa ei ollut riittävästi, ja lasten aliravitsemus oli yleistä erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa sekä saaristossa. Näillä alueilla asuvista alle kaksivuotiaista lapsista 70-90 prosenttia kärsi riisitaudista.

Selaan arkistossa dokumentteja, joista piirtyy kuva Suomesta, joka tarvitsi kipeästi apua.

Selviää, että ylivoimaisesti eniten Suomea auttoi Yhdysvallat. Myös Ruotsi auttoi naapuriaan hädän hetkellä.

Eniten Suomea auttoivat nämä maat:

  1. Yhdysvallat
  2. Ruotsi
  3. Tanska
  4. Sveitsi
  5. Norja
  6. Englanti
  7. Etelä-Afrikka
  8. Hollanti
  9. Kanada
  10. Unkari

Pienempiä lahjoituksia saatiin myös muista maista, muunmuassa Argentiinasta.

Eri maat, avustusjärjestöt ja kirkolliset organisaatiot lähettivät suomalaisille monenlaista apua: elintarvikkeita, vaatteita, kenkiä, lääkkeitä, vitamiineja, villalankaa, flanellia – kaikkea, mistä oli pulaa.

Apu saatiin jaettua tehokkaasti, sillä sodista huolimatta Suomessa oli hyvin järjestäytynyt yhteiskunta. Viranomaiset ja järjestökenttä puhalsivat yhteen hiileen.

Eräästä dokumentista selviää, että Islannista lähetettiin laivalla silliä ja kuivattua kalaa Suomeen. Vuonna 1949 puolestaan Baltanglia-höyrylaiva kuljetti Lontoosta Suomeen 595 laatikkoa voita, joista 16 laatikkoa saapui perille rikkinäisenä.

Ulkomailta saatu apu on tarkasti dokumentoitu. Hyvin säilyneistä dokumenteista selviää, miten apua on jaettu ympräri Suomen - Lapin syrjäisimpiä kolkkia myöten. 

Vastaan tulee myös dokumentti, joka kertoo, miten UNICEF auttoi Karjalasta paenneita lapsia.

Ote dokumentista:

Lapset, jotka eivät tiedä nimiään

Lastenkodissa asuu 22 poikaa ja 8 tyttöä ja kolme romanilasta, jotka evakuoitiin Karjalasta. Näillä lapsilla ei ole vanhempia, ja kuusi lasta ei tiedä edes omaa nimeään. He eivät ole nähneet vanhempiaan kotoa lähdön jälkeen, ja vain yhdellä pojalla on vanhemmat, jotka silloin tällöin kirjoittelevat hänelle. Osa lapsista kärsi sodasta niin paljon, että heidän hermonsa ovat riekaleina ja he eivät hallitse itseään öisin.

UNICEFin ruoka-apuohjelma alkoi tässä lastenkodissa tammikuun 1. päivä 1948.

Dokumenttiin on kirjattu kahden lapsen, Karin ja Annikin, painonnousu ruoka-avun ansiosta.

UNICEFin tiedottajana luen jatkuvasti raportteja ja uutisia aliravituista lapsista sotien turmelemissa maissa. Viime aikoina näitä uutisia on tullut eniten Jemenistä ja Etelä-Sudanista. Tuntuu käsittämättömältä, että vain 70 vuotta sitten UNICEFin raporteissa kerrottiin aliravituista suomalaisista lapsista.

Kari, Annikki ja sadattuhannet muut lapset saivat apua, kun sitä eniten tarvitsivat. Onneksi ulkomaailma välitti pienestä ja sisukkaasta Suomesta ja sen lapsista. 

Tänään, 70 vuotta myöhemmin UNICEF on yhä samassa työssä: huolehtimassa saman kohtalon kohdanneista lapsista - nyt Syyriassa.

Auta meitä auttamaan: https://www.unicef.fi/pakolaislapset/lapset/

 

Kuva: Suomen Huolto

Laura Meriläinen

Kirjoittaja on työskennellyt Suomen UNICEFilla tiedottajana.