”Haluan avustajan, joka vie mut sinne sun tänne”

Näkökulma

Kysyimme vammaisilta lapsilta ja nuorilta heidän vapaa-ajanviettomahdollisuuksistaan ja -toiveistaan. Vastaukset ovat silmiä avaavia. Kokosimme niitä tähän blogikirjoitukseen.

Halusimme kysyä vammaisilta lapsilta ja nuorilta, miltä elämä henkilökohtaisen avun kanssa tuntuu: mitä se mahdollistaa ja mistä jää paitsi, jos avustajaa ei ole.

Lapsia ja nuoria koskevat tutkimukset kertovat, että lasten ja nuorten omasta mielestä hyvinvointi rakentuu erityisesti hyvistä perhe- ja kaverisuhteista ja mielekkäästä vapaa-ajasta.

Kyselyymme osallistuneet vammaiset lapset ja nuoret olivat samoilla linjoilla. Heille mielekäs vapaa-aika koostuu leikistä, kavereista, kaupungilla hengailusta, shoppailusta, kokkikerhoista, jalkapallosta, leffassa käymisestä, uimisesta, askartelusta ja muista harrastuksista.

Leevi osallistui muutaman vuoden takaiseen Mukana-kampanjaamme. Hän pitää ratsastamisesta ja aikoo isona maanviljelijäksi.

Vammaiset lapset kaipaavat ennemmän kaverisuhteita 

”Melkein kaikki kaverini ovat seurakunnasta”

”Ei ole kavereita olen yksin”

”Kotikunnassamme olen tuntenut oloni aina ulkopuoliseksi ja syrjityksi. Oikea kotini on aina ollut läheinen kaupunki, jossa nytkin opiskelen ja toivottavasti muutan pian asumaan. Siellä on myös kaikki kaverit.”

”Enemmistö kavereista on vammaisia nuoria.”

”Kaveripiirini koostuu saman ikäisistä ja itseäni vanhemmista näkövammaisista. Lisäksi on koulukavereita ja kavereita joistakin harrastuksista. Osa harrastuskavereista on vanhempia kuin minä.”

”Käyn koulua eri kunnassa , enkä pääse edes koulukavereiden kanssa olemaan vapaasti kun kuljetus menee omaa reittiään. Pitäisi olla liikkuva avustaja ja mahdollisuus elää normaalia elämää edes vammaisten kanssa.”

”Kehitysvammaisena "normi"nuoret eivät huoli seuraansa, kun en käytä meikkejä ja muutenkin mielenkiinnon kohteet ovat ihan erilaisia”

Kyselyyn vastanneet vammaiset nuoret tuntuvat eroavan vammattomista nuorista ainakin vertaissuhteiden osalta: vammaisilla nuorilla kaverit eivät nouse tärkeimpien ihmisten joukkoon.

Jos kavereita ei ole tai kaveruussuhteita on työlästä ylläpitää (esimerkiksi ei ole mahdollisuutta itsenäisesti tavata kavereita), on looginen seuraus se, ettei vertaissuhteista voi kehittyä nuorille tärkeitä ihmissuhteita.

Myös Ruska osallistui taannoiseen Mukana-kampanjaamme. Hän harrastaa uimista ja haluaisi käydä taidekoulussa.

Mahdollisuus vaikuttaa omaan vapaa-aikaan

Suurin osa kyselyyn vastanneista lapsista ja nuorista kertoi, että heiltä on kysytty, mitä he haluavat tehdä vapaa-ajallaan. Muutama vastaajista totesi, ettei heiltä ole koskaan kysytty tai että viranomaisten päätökset vaikuttavat heidän mahdollisuuksiinsa tehdä haluamiaan asioita vapaa-aikanaan.

”Ei, ei ainakaan kukaan kunnan täti. Se vasta olisi kunnon täti, jos kyselisi.”

”(lapsen nimi) haluaa muskariin, kelatäti sanoo ei”

Yksi kysymys kartoitti sitä, mitä lapset ja nuoret haluaisivat tehdä, mutta eivät syystä tai toisesta tällä hetkellä tee.

”Skeitata”

”Pelata pallopelejä, hypätä hyppynarua, hypätä ruutua, Kuusamon tropiikki ja Ranuan eläinpuistoon.”

”Harrastaa aikidoa.”

”Maalipallon pelaaminen, haluaisin matkustaa esim. Espanjaan ja Ranskaan”

”elokuvat, uimahalli, tapahtumat”

”matkustaa kavereiden kanssa suomessa ja lähiulkomailla ilman vanhempia, koulureissuja (vapaaehtoisia tai vapaa-ajan). mennä vaihtoon tai kielikurssille.”

”Haluaisin tanssia hiphoppia, mutta niin että sen opettelulle varataan tarpeeksi aikaa että liikkeet olisivat sulavia ja että se olisi ihan oikeaa hiphoppia eikä vain "liikunnan elämyksiä". Kilparyhmäkään ei olis paha :)”

”Haluaisin käydä enemmän juoksulenkillä.”

”Pidän tekemisestä, harrastuksista ja matkustelusta, joten on paljon asioita, joita haluaisin tehdä. Viime aikoina olen kuitenkin hieman vähentänyt harrastusteni määrää, sillä pari vuotta sitten harrastuksia oli viisi kertaa viikossa.”

”Harrastaa pianon ja kitaran soittoa. Mahdollisesti harrastaa myös jotain muuta. Haluaisin käydä monessa maassa mm. Espanja, italia, englanti, ruotsi/tukholma jne. Myös Suomen Lappiin olisi kiva päästä..”

Syitä toiveiden toteutumattomuuteen olivat muun muassa rahan ja avustajan puute, omaan osaamiseen liittyvät puutteet, esteettömyyden, kavereiden puute ja ajan puute.

”En ossaa/pysty hyppimään, juoksemaan ja muut ei ota minua mukkaan sen takia. Kuusamon tropiikki on raha kysymys ja Ranualle on pitkä matka ajaa eikä äiti jaksa ajaa, niin äiti ja isi sannoo.”

”En tiedä”

”Ei ole sopivaa ryhmää, olen liian nuori joukkueeseen”

”Matkustaminen vaatii rahaa ja järjestelyjä”/ ”Meillä ei ole kauheasti varaa matkustelemiseen yms..”

”en osaa matkustaa yksin”

”vaihtoon tai kielikurssille vaikea järjestää avustajat ja palvelut ja esteettömyys”

”En yksin”

”Aika ei riitä”

”Minulla on haastavaa käytöstä ja vaikea sosiaalisissa tilanteissa käyttäytyä odotetulla tavalla. Avustaja myönnetty mutta haastavan käytöksen takia tarvitsisi ammattitaitoisen miehen eikä sellaista löydy joka pienellä palkalla tekisi 20h /vko työtä”

Mukana-kampanjamme kasvoja ovat myös veljekset Lassi ja Leevi. He harrastavat musiikkia. Lassi kävisi mielellään enemmän konserteissa ja Leevi kuntosalilla.

Henkilökohtainen apu vapaa-ajalla

Puolella vastaajista oli kyselyhetkellä henkilökohtainen avustaja vapaa-ajalla.

Vastauksista kävi selkeästi ilmi se, että vapaa-ajalla henkilökohtaista avustajaa tarvitaan mahdollistamaan itsenäinen ja samanlainen elämä kuin muillakin lapsilla ja nuorilla.

”Auttaa tekemään juttuja”

”Mahdollisuuden tehdä asioita itsenäisesti, ilman vanhempia.”

”Kavereiden kodissa, kahviloissa, avustaja joskus mukana, mutta tunteja niin vähän, joskus vanhemmat vievät ja kaverit auttavat pienissä jutuissa, esim. hakevat kahvin jne… tämä kuitenkin ärsyttävää, vaikka tekevät mielellään sen, ei ole mielestäni heidän tehtävänsä.”

”Haluan olla tekemisessä muiden kanssa. Haluan avustajan, joka vie mut sinne sun tänne. Haluan soittaa rumpuja, fillaroida, uida ja käydä kahvilassa katsomassa elämää”

”Kaipaan jotakuta, olen yksin ilman sisaruksia ja ruotsiksi on vielä vaikeampaa löytää mitään harrastusta. Äiti ja isä ovat tuttavapiirini.”

”Haluan elää normaalia elämää tuettuna ja haluan kavereita ja vähän samanikäisempiä aikuisia”

”Käydään kaupungilla, museoissa, uimassa, sirkuksessa ja muissa kivoissa paikoissa”

”Askartelua,retkiä”

”Tehdään hauskoja juttuja.”

Yhdenvertaisuudessa paljon parannettavaa

Saamiemme vastausten perusteella voi sanoa, että yhdenvertaisuuden näkökulmasta tilanne näyttää huonolta. Vammaisten lasten ja nuorten mahdollisuudet saada vapaa-ajan avustajia vaihtelevat suuresti eri kuntien välillä.

Vammaisen lapsen oikeus kiinnittyä omaan elinyhteisöönsä sekä oikeus vapaa-aikaan ja leikkiin vaarantuu, jos hänelle ei myönnetä tukea itsenäiseen vapaa-aikaan.

Kyselyyn vastanneiden lasten ja nuorten tilanteet olivat erilaisia: osalla oli henkilökohtainen avustaja, ja he olivat voineet myös itse vaikuttaa avustajan valintaan. Osalla ei ollut avustajaa lainkaan.

Kuitenkin kaikki kyselyyn osallistuneet tuntuivat kertovan samaa tarinaa: avustajaa tarvitaan, jotta voisi elää kuten kaikki muutkin lapset ja nuoret.

***

Kyselyä käytettiin aineistona raportissa: ”Haluan avustajan, joka vie mut sinne sun tänne” – Katsaus lasten ja nuorten henkilökohtaiseen apuun

Katsauksen laativat yhteistyössä Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö Vamlas, Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos (THL), Lastensuojelun Keskusliitto, Vammaisperheiden monitoimikeskus Jaatinen ry, Suomen UNICEF ry ja Nuorisoyhteistyö Seitti ry.

Mirella Huttunen

Kirjoittaja on Suomen UNICEFin julkishallintotyön johtaja.