Siirry sisältöön

Empatia ilman oikeudenmukaisuutta on sokeaa

Filosofi ja tutkija Frank Martela varoittaa, että myötätuntoa voidaan hyväksikäyttää vihan lietsomiseen. Hän antaa kolme vinkkiä sen estämiseen.

Frank Martela Näkökulma
Frank Martela
Koululaiset sytyttävät kynttilöitä ja laulavat ringissä osoittaakseen empatiaa ja yhtenäisyyttä syrjintää ja hyväksikäyttöä vastaan. Andhra Pradesh, Intia.
© UNICEF/UNI90141/Biswas

Miksi autamme toisia ihmisiä? Syitä on monia, mutta pohjimmiltaan kyse on ihmiselle lajityypillisestä ominaisuudesta.

Laumaeläiminä pärjäämisemme on aina ollut kiinni toisista ihmisistä. Mikään muu eläin ei ole pystynyt niin syvälliseen yhteistyöhön kuin ihmislaji. Perusluontoomme kuuluu sekä pyrkimys hakeutua toisten ihmisten seuraan että pyrkimys tehdä hyvää niille ihmisille, joista välitämme.

Kyky empatiaan on osa ihmisyyttä. Samaistumme automaattisesti toistemme tilanteisiin. Tunnistaessamme toisen tuskan meissä herää halu auttaa.

Tämä myötätuntoisuuden taito selittää alttiuttamme auttaa ja ottaa toiset huomioon erityisesti lähipiirissämme. On niin itsestäänselvää auttaa perheenjäseniä ja ystäviä, että emme edes tajua, kuinka läheisistämme välittämällä ylitämme oman edun tavoittelun elämässämme.

Miksi autamme tuntemattomia ihmisiä? Tässä kohtaa asiat muuttuvat monimutkaisemmiksi.

Pelkän empatian voima ei aina riitä muiden auttamiseen. Meillä on tapana jakaa maailma sisä- sekä ulkoryhmään, ja mitä vieraampana toisen näemme, sitä vähemmän kykymme myötätuntoon aktivoituu.

Ihmisen empatiakykyä voidaan jopa käyttää hyväksi ja kääntää vihaksi vieraita kohtaan. Presidentti Trump ei vaalikampanjansa aikaan turhaan jatkuvasti palannut samaan tarinaan laittoman maahanmuuttajan raiskaamasta vaaleaihoisesta tytöstä. Herättämällä empatiamme tätä viatonta valkoihoista uhria kohtaan hän pyrki herättämään vihamme muunvärisiä kohtaan.

Kolme keinoa oikeaan empatiaan

Mitä sitten voimme tehdä, ettei empatiaamme käännettäisi vihaksi vierasta kohtaan?

Yksi keino on tehdä kaukaisesta läheisempi. Samaistuttavat tarinat, inhimilliset kasvot ja erityisesti mahdollisuus aidosti kohdata erilaisia ihmisiä tekevät vieraasta tutun. Näin empatiamme aktivoituu.

Toinen keino on siirtää sisä- ja ulkoryhmän rajaa ulospäin. Kun hämäläisistä, savolaisista ja karjalaisista tehtiin 1800-luvulla ”suomalaisia” Runebergin, Lönnrotin ja muiden johdolla, siirrettiin välittämisen piiri omasta kylästä ja heimosta koskemaan koko kansakuntaa.

Keskinäisriippuvaisessa globaalissa maailmassa meidän olisi tehtävä samanlaista aktiivista työtä tehdäksemme meistä kaikista maailmankansalaisia. Ilmastonmuutoksen pitäisi viimeistään saada meidät heräämään siihen, että olemme kaikki samassa avaruuden tyhjyyttä halkovassa veneessä.

Kolmas keino on vedota toiseen ihmisen lajityypilliseen ominaisuuteen: reiluuden ja oikeudenmukaisuuden kaipuuseemme. 

Meitä ei ole vaikea saada vakuuttuneeksi siitä, että kaikki ansaitsevat samat mahdollisuudet ja jokaisella on sama ihmisarvo. Oikeudenmukaisuuden vaatimus on vahva motivaation lähde. Ja paras tapa edistää reiluutta maailmassa on auttaa niitä, jotka ovat saaneet eväikseen vain murto-osan meille itsestäänselvistä mahdollisuuksista.

***

Julkaistu ensimmäisen kerran UNICEF-lehden 2/2019 kolumnina.

Kuva: koululaiset sytyttävät kynttilöitä ja laulavat ringissä osoittaakseen empatiaa ja yhtenäisyyttä syrjintää ja hyväksikäyttöä vastaan. Andhra Pradesh, Intia. © UNICEF/UNI90141/Biswas

25.10.2019

Julkaistu25.10.2019